Kotkan Kendoseuran alkutaival

Kirjoittanut Matti Tulikoura, Kotkan Kendoseuran ensimmäinen puheenjohtaja, 2.1.2016

Alkusanojen kirjoittajana kerron seuran perustamisesta, sen alkumetreistä sekä avainhenkilöistä, joiden kanssa sain Gudou Kenkain toimintaa aloitella ja joita ilman ”ikuisen opinnälän miekkakoulua” ei olisi koskaan saatu jaloilleen. Alkutaipaleella oli myös muutamia muitakin henkilöitä, niin Gudou Kenkain piirissä kuin muissakin Kotkan budoseuroissa, joilla oli vaikutusta (myös henkistä) seuran perustamisvaiheen ponnisteluihin. Vaikka kaikkia tässä en nimeltä mainitsekaan, tunnistanevat he itsensä tämän mahdollisesti lukiessaan.

Historiikit yleisesti ottaen kiinnostavat joko jo hieman enemmän elämän vuosirenkaita keränneitä tai pidempään kyseisen historiikin kohteen parissa pyörineitä. Tämän historiikin tarkoitus ei varsinaisesti ole olla viihdyttävä, mutta ei toisaalta puuduttaviin päivämääriin ja faktoihin perustuva, vaan kertoa seuran historiasta lyhyin kertomuksin ja monin kuvin, joita jälkipolvet voivat ihmetellä ja historiikissa mainitut muistella.

Seuran perustamisen ensiaskeleet

Ennen Gudou Kenkain perustamista oli taustallani useita vuosia harrastoimintaa mm. Kotkan Seikenissä, Shukokai-karatessa ja Kotkan Taidossa. Lisäksi olin jo vuosia kuulunut Japanin kulttuurin ystävät ry:hyn (ja kuulun edellen, tätä kirjoittaessani). Kendo, katanat, bogut ja ylipäätään japanilainen kulttuuri on aina viehättänyt minua visuaallisesti, mutta lisäksi kamppailulajeihin koukussa olevana niihin liittyvä henkisyys ja toisaalta fyysinen kamppailu/kontakti. Oman vaikutuksensa teki myös Eiji Yoshikawan tiiliskiven paksuinen teos Miyamoto Musashista. Se avasi kendon syntysijojen maisemia ja samurai-kulttuuria (jos näin yksinkertaistaen sallitaan asia ilmaistavan).

Kendon harrastamiseen saattoi tutustua (Huom. jo noihin aikoihin 90-luvun lopulla) internetin välityksellä; luin kendon harrastamisesta ja historiasta Suomessa, seuroista, treenivinkeistä yms. Mutta pientä mieltäni askarrutti, miten kendoa pääsisi trenaamaan muuten kuin ajamalla treeneihin Porvooseen, jossa sijaitsi silloinen lähin kendoseura. No, perustamalla itse seuran.

Vuoden 1997 puolivälissä ruuti oli kuivaa kendoharrastuksen aloittamiselle, joten aloin suunnittelemaan seuran perustamista. Mutta miten ja mihin? Asuin tuolloin Mussalossa ja muiden seurojen toiminnassa mukana olleena olin tietoinen siitä, että treenisalin saaminen olisi kiven alla, ainakin vuorot ennen klo 21.00. Ja maksaisi paljon. Mistä siis alkupääoma seuran perustamiselle? Ja opettajat?

Mussalolaisena tiesin Saaripirtistä, tästä perinteisestä kylän seuratalosta, jossa oli monipuolista ja aktiivista toimintaa. Kävin siis tutustumassa paikan päällä pirttiin, kendon harrastaminen mielessäni. Joustavalla puulattialla varustettu salihan toimisi hyvin kendon treenaamisessa, niin kuin monen muunkin kamppailu-urheilulajin.

Saaripirtti

Piakkoin päättömän aivoriiheni jälkeen päätin rohkeasti olla yhteydessä Mussalon Oraksen silloiseen puheenjohtaja Sirpa Vantolaan ja sihteeri Martti Kariin. Esiteltyäni alustavasti ideani kendoseuran perustamisesta Sirpalle, sovimme tapaamisen kolmistaan Saaripirtille. Istuessamme siinä Saaripirtin keittiössä sain toden teolla vakuutella kaksikolle, että tästä tulisi ajan mittaan lisää aktiivisia jäseniä sekä uudenlaista ja pitkäkestoista urheilutoimintaa Orakselle (näin jälkikäteen on helppoa todeta, että sanani on pitänyt, vaikka matkan varrella on paljon ylä- ja alamäkiä ollutkin). Oraksen hallituksen kahden edustajan selkeä viesti oli, että rahallista tukea ei tule, mutta tilan saa käyttöön harrastustoimintaa varten. Tähän päätökseen olin enemmän kuin tyytyväinen; seuran perustaminen oli ottanut ratkaisevan askeleen eteenpäin. Seuralla oli nyt oma kotisali, oikea dojo!

Nimettömän kendoseuran ensimmäinen lajinäytös ja leiri

Samalla kuin jatkoimme keskusteluja Oraksen edustajien kanssa tiloista ja käytännöistä, olin yhteydessä Suomen Kendoliittoon. Liitossa oltiin innoissaan uuden seuran perustamisesta ja luvattiin auttaa järjestelyissä. Oli siis aika alkaa järjestämään Saaripirtille näytöstä ja viikonloppuleiriä, joilla seuran toiminta käynnistettäisiin. Liitto lupautui lähettämään paikalle kokeneita kendokoita molempiin. Kotkaan oli siis luvassa budolajinäytös, jollaista ei kaakonkulmilla ennen oltu nähty. Sekä mahdollisesti uusi laji jo muutoinkin aktiiviseen budo-tarjontaan.

Alkuvalmisteluina itseoppineena graphic designerina väänsin kätevillä tuon aikaisilla Office-työkaluilla mainoksia ja ajelin ympäri Kotkaa urheilullisella VW Golf GT:llä (auton urheilullisuus tuli sen kehnosta ohjattavuudesta) A3/A4 -kokoisia ilmoituksia liimaillen. Kun rahaa ei ollut, myös ilmaisjulkaisut toimivat ilmoituskanavana hyvin.

Totuuden hetkellä lauantaina 24.1.1998 klo 11.00 oli Saaripirtillä paikalla Suomen ja Euroopan kendon parhaimmistoa: Mikko Salonen, Markus Frey, Kari Ruuhilahti, Jukka Uusisalo ja Ari Lehtinen. Tuona suurenmoisena päivänä saapui Saaripirtille kendonäytöstä katsomaan runsaasti ihmisiä (noin 50-60 hlöä), niin tuttuja bodolajien harrastajia, asiasta kiinnostuneita kuin uteliaita kansalaisiakin, joista viimeksi mainituilla ei ollut aikomustakaan alkaa harrastamaan, vaan tulla lähinnä katsomaan näitä 10 cm ilmassa leijuvia ”yli-ihmisiä”. Paikalle saapuneet liiton kendokat pitivätkin erittäin näyttävän lajinäytöksen, joka sisälsi perustietoa lajista, otteluita ja katanäytöksen oikeilla katanoilla.

Lajinaytos

Heti näytöksen jälkeen alkoi kaksipäiväinen leiri, jonka pitivät (muistaakseni) porilaiset Daikuma Kenkain kendokat Kari Ruuhilahti, Jukka Uusisalo ja Ari Lehtinen. Leirillä kävimme läpi luonnollisesti aivan perusasioita; perusasennot ja -lyönnit, liikkuminen ja niiden japaninkieliset nimet, komennot jne. Onneksi leirin jälkeen opettajamme kirjasivat kanssani paperille muutamia asioita, joita saatoin käyttää seuraavassa vaiheessa eli oman seuramme harjoitusten ohjaamisessa.

Arki koittaa

Heti leirin loputtua koitti arki. Jonkun oli alettava ohjaamaan treenejä, eikä paikalla ollutkaan enää ketään, jolta voisi kysyä neuvoja. Alkoi julma sähköpostien vaihto Uusisalon Jukan kanssa. Jatkuvalla syötöllä kyselin asioita, kävimme läpi perustekniikoihin liittyviä yksityiskohtia, harjoitusmuotoja jne. Kirjekurssi toimi! Onneksi treenaamaan jääneistä löytyi joidenkin treenikertojen jälkeen nuoria, innokkaita ja luontaisia kykyjä jakamaan ohjaajavastuuta (siinä hetkessä ja tulevaisuudessakin). Porukassa vallitsi hyvä henki, sillä monet sen aikaisista aktiiveista olivat kavereita jo entuudestaan.

Kondo sensein vierailu Saaripirtillä

Muutamien kuukausien treenamisen ja muutaman leirin jälkeen saimme Saaripirtille vieraaksemme ensimmäisen japanilaisen sensein, Wataru Kondon Tokushiman poliisista. Kondo sensein pitämä leiri pääsiäisen seutuvilla vuonna 1998 toimi myös samalla maajoukkueen viimeistelyleirinä Sveitsin EM-kisoihin. Kondo sensein vierailu oli yksi merkittävimpiä virstanpylväitä seuran historiassa, sillä Kondo sensei oli lupautunut antamaan seurallemme nimen. Nimen antamiseen liittyi kuitenkin ehto: hän suostuisi julkistamaan nimen vasta treenattuaan kanssamme leirin ajan. Oli erittäin pysäyttävä hetki, kun Kondo sensei sitten leirin päätteeksi kertoi nimestä ja Heini Inkinen (nyk. Korhonen) käänsi/selitti, mitä nimi tarkoittaa. Saimme Kondo senseiltä seuran uuden nimen myös kalligrafina.

kuva_05

Koska vierailu oli pääsiäisen aikaan, pääsi Kondo sensei eroon demoneista; sensei pääsi nimittäin virvottavaksi. Maajoukkue vietti yön Maijanrannassa, jonka hirsinen päärakennus herätti Kondo senseissä ihmetystä, kuten Saaripirtinkin hyväkuntoiset hirsiseinät.

kuva_06

Bogut Japanista

Kondo sensei teki myös toisen mieleenpainuvan teon; hän keräsi ja lähetti Japanista meille lähettämiemme mittojen mukaiset hyväkuntoiset käytetyt bogut, yhteensä 8 kpl. Mutta bogujen saavuttua otti tulli Kotkassa lähetyksen haltuunsa ja vaati saada tietää tuotteiden alkuperän, niiden hinnan (selkeästi käytettyjen bogujen!) yms. Onneksi apunamme oli kotkalainen Mitsuaki Nobe.

Mitsuaki_Nobe 2

 

Hän kertoi tullivirkailijalle saamamme lähetyksen sisällöstä ja varusteiden tarkoituksesta. Kiitos virkailijan myötämielisyyden, saimme lopulta bogut tullista ilmaiseksi läpi, kun ilmoitimme tullille jokaisen bogun saajan nimen ja sosiaaliturvatunnuksen. Bogut olivat käytetyiksi hyväkuntoisia ja sovimme jo silloin, että jos/kun joku meistä lähtee seurasta, niin bogu jää seuramme käyttöön.

kuva_07

Aktiivinen vuosi 1998

Vuosi 1998 oli aktiivinen vuosi, ajatellen, että seura oli ottanut ensi askeleensa kyseisen vuoden alussa. Salillamme kävi Kondo sensein lisäksi vierailemassa kaksi japanilaista opiskelijaa, Ryoto Fukao ja Keisuke Imai. Nämä opiskelijan veijarit saapuivat Porevuon Susannan ja Salosen Mikon mukana salillemme. Heillä ei ollut varusteita mukanaan, mutta he opastivat meitä kendon ensiaskelissa ja kehuivat toimintaamme japanilaiseen, ystävälliseen tyyliin. Näille kavereille meinasi kuitenkin olla liikaa saunominen aatamin asussa ja vieläpä pitäisi mennä jääkylmään meriveteen suoraan saunasta. Mutta vauhtiin päästyään nämä kaverit vetivät huulet sinisinä saunan ja meren väliä. Heille oli myös hieno hetki olla merenrannassa, hiljaisuudessa. Siellä kaksikko seisoikin yli vartin, vain merelle tuijottaen.

kuva_01

Kyseisenä vuonna osallistuimme myös kendon joukkue-SM-kisoihin Tampereella, joukkueella Teemu Peltola, Jari Heino ja Matti Tulikoura. Joukkueen huoltajana ja turvamiehenä toimi skottilaisen puunhakkaajan kokoinen, Mussalon omapoika Ensio ”Enska” Hakkarainen. Kyseisestä kisasta kotiintuomisena oli, mustelmien ja kaikkien hävittyjen otteluiden lisäksi komea kannu, kisojen Fighting Spirit -palkinto. Kyseinen pytty komeili vuoden verran Saaripirtin pokaalikaapissa.

Lajinaytos_2

Seuran toiminta oli alussa luonnollisesti hyvin pienimuotoista ja pyrimme erilaisilla tempauksilla tuomaan lajia ja seuran toimintaa paremmin paikallisen yleisön tietoisuuteen. Muutamat paikallislehdet olivatkin kiinnostuneita kuulemaan toiminnasta ja kendosta lisää haastattelujen merkeissä. Kävipä jopa monilahjakkuus, urheilutoimittaja Harri Mannonen treenaamassa kanssamme tehden treeneistä paikallislehteen hyvällä huumorilla maustetun jutun. Olimme myös mukana Meripäivä-kulkueessa, jossa pääsimme esittelemään lajiamme tuhansille silmäpareille.

Mannonen

Valitettavasti loppuvuodesta 1998 alkoi oma terveyteni selkäni osalta olla niin huonossa hapessa, että en voinut käydä treeneissä kovinkaan usein ja muutamana kertana jouduin lopettamaan kesken. Onneksi seurassamme oli muutamia erittäin hyvin asioita omaksuneita kendokoita; Teemu ja Petri Peltola sekä Jari Heino ja Mikko Rajakylä ottivat selkeästi enemmän vastuuta. Lisäksi 1999 minulla oli edessä muutto pääkaupunkiseudulle, työn perässä. Tässä vaiheessa oli luonnollista siirtää vastuu seuranjohtotehtävistä muille. Seuran seuraavaksi puheenjohtajaksi ja vetovastuulliseksi äänestettiin Jari Heino. And the story goes on…

Jari

Olen kutsunut tätä seuramme historiikkia kirjoittamaan myös Jari Heinon (seuran puheenjohtaja 1999-2008) ja Aleksi Laineen (seuran puheenjohtaja 2010-), jotta seuran eri aikakaudet saataisi yhdistettyä kokonaiseksi aikajanaksi, alkumetreiltä tähän hetkeen sekä kokoamaan muistiin painuneet tapahtumat luettevaan muotoon. Mielenkiinnolla jään odottamaan heidän muisteloitaan!

 

Kotkan kendoseuran 20-vuotista taivalta juhlistettiin Suomen kendoliiton kevätleirin yhteydessä Karhulan urheilutalolla 9.-11.3.2018, jonne pääopettajaksi saapui eläkkeellä oleva KONDO Wataru sensei!

Spring Seminar 2018