008

Kotkan kendoseuran junnuohjaaja Jarno Redsven kävi junioreiden kanssa kisamatkalla Pietarissa 29.4.-1.5.2016. Tässä Jarnon matkareportaasi:

Ajatus ulkomaan kisamatkasta junioreiden kanssa pyöri mielessä jo viime vuonna ja oli siitä puhettakin mm. Helsingin junnuohjaajan Katja Piipposen kanssa, mutta totesin jo silloin, että minulla ei ikävä kyllä rahkeet moiseen riitä nykytilanteessa. Katja sitten ottikin alkuvuodesta itselleen ohjat käsiinsä kisamatkan järjestämisestä ja aikataulun tiukkuudesta johtuen kisoiksi valikoitui Pietarissa järjestettävät vuotuiset juniorikisat. Kisaamaan lähti lopulta peräti yhdeksän junioria ja tukijoukoiksi tuli peräti kymmenen aikuista. Katja hoiti suurimman osan matkavalmisteluista yhteistyössä Pietarin Shiten Kendo Clubin kanssa ja minun tehtäväkseni jäi hoitaa vastaavat asiat Kotkan päässä. Ilman Katjaa olisimme olleet pulassa myös Pietarissa. Katjan kielitaito ja paikallistuntemus auttoi paljon ja erityisen suuret kiitokset siitä, että Katja jaksoi tulkata ja opastaa meitä kaikkia. Onneksi meillä oli mukana myös muutama muukin, jotka osasivat vähän venäjää, ettei kaikki jäänyt Katjan harteille, mutta silti Katja teki suurimman työn.

Lähtö tapahtui sitten perjantaina 29.4.2016. Helsingin väki hyppäsi junaan ja minä keräsin Kotkan väen mukaani ja hyppäsimme samaan junaan sitten Kouvolasta. Yksi juniori tuli isänsä kanssa sitten myöhemmin Pietariin omalla kyydillään. Junioreiden innostus oli huipussaan ja juttua riitti. Perillä Pietarissa vajaan puolen tunnin kävelymatka majoitukseen kuitenkin hiljensi junnuja hieman. Harmaa ja sumuinen Pietari ei hirveästi kehuja saanut, varsinkaan kun koko ajan lähestyessämme majapaikkaa alkoi yhä enemmän ja enemmän tuntumaan siltä, että olemme matkalla Pietarin slummeihin.

001
Majapaikkaan kun saavuttiin niin ensimmäiset huomiot osuivat tottakai rikkinäisiin käytävän valoihin, huonoon keittiöön ja suihkun jääkylmään veteen. Hetken päästä päätimme lähteä ravintolaan syömään selvitäksemme alkushokista, joten Katja johdatti meidät paikalliseen pikaruokalaan. Hyvän (ja erityisen halvan) ruoan jälkeen elämä alkoi pikkuhiljaa näyttämään taas paremmalta ja matkasimme ruokakaupan kautta majapaikkaan. Liekö syynä sitten siinä kohtaa väsymys vai yllättävän mukavat sängyt, mutta koko porukka meni yllättävän aikaisin nukkumaan eikä paikkakaan enää tuntunut yhtään niin pahalta kuin aluksi.

Seuraavana aamuna lähdimmekin sitten puoli kahdeksalta paikalliseen kahvilaan aamupalalle aiheuttamaan hämminkiä. 19 nälkäistä ihmistä sai kahvilan väen vähintäänkin hämilleen, kun ovat ilmeisesti tottuneet normaalisti viiden asiakkaan ruuhkahuippuihin. Aamiaisen saamisessa kesti, mutta hyvää se oli. Kaikki saivat jotakuinkin edes syötyä, kun meidän pitikin jo kiiruhtaa taksiin ja siitä kisapaikalle. Jo parin korttelin jälkeen maisemat alkoivatkin muuttumaan ihan täysin ja aloimme ymmärtää mitä Katja tarkoitti sillä, että majapaikka on todella hyvällä sijainnilla. Hieman harmaa Pietari oli vieläkin, mutta sen suuruus ja kauneus alkoi pikkuhiljaa avautumaan meille ensikertalaisillekin.

003a

Kisapaikalle saavuttuamme alkoikin sitten aikamoinen härdelli. “Pukuhuoneet on tuolla. Ilmoittautumiset täällä. Shinai-check tuolla. Katjalle rahaa ilmoittautumista varten. Istukaa vanhemmat tuonne. Anna kun korjaan sun shinain. Tuokaapas sittenkin kaikki vielä passit tänne. Tässä on sun shinai. Katjalle rahat majoituksesta. Shinai-checkiin molemmat shinait. Missä sun passi on? Mä maksoin jo eli olet mulle velkaa niin ja niin paljon. Hei, hauska tavata ja tottakai tavataan Porissa…” Selvitettävien asioiden määrä oli aivan huikea, mutta onneksi Katja ja muut vanhemmat olivat apuna, vaikka suurin homma mulle joukkueen managerina tottakai jäikin. Joel veti alkuun meidän joukolle hyvät alkulämmittelyt ja kas kummaa kun pikkuhiljaa muut kisailijat alkoivat ottamaan mallia.
003
Lämmittelyjen jälkeen kokeneemmat auttoivan aloittelijoita hiomaan taitojaan taitokisaa varten ja kaikilla oli todella hieno yhteishenki.

Kisat alkoivat meidän osalta taitokilpailuilla, johon meiltä osallistui neljä kisailijaa. Kaksi juuri aloittanutta (Aatos ja Kiia) ja kaksi vähän kokeneempaa (Anton ja Leevi). Kokemus oli tässäkin sarjassa valttia ja vaikka aloittelijat tippuivatkin pelistä heti pois niin molempien asenne ja into olivat todella huippuja. Ennen kisaa molemmat harjoittelivat ahkerasti ja kuuntelivat vinkkejä, joita annoin. Tekeminen oli molemmilla hyvää ja molemmat olisivat voineet hyvin päästä jatkoonkin, mutta jännitys vei voiton tällä kertaa eikä tekeminen sujunut ihan niin hyvin kuin se sujui ennen kisaa. Anton ja Leevi taas taiteilivat itsensä finaaliin saakka, jossa Anton vei voiton tasaisen varmalla esityksellään. Leeville tuli pieni moka suorituksessa, jota ilman voiton ratkaiseminen olisikin ollut paljon vaikeampaa. Loistava suoritus silti molemmilta!
004
7-10 vuotiaiden shiai-sarjassa meillä oli kolme kilpailijaa: Anton, Leevi ja Santeri. Teknisellä puolella meidän pojat tekivät hyvin, mutta vähäinen shiain määrä näkyi tässä kisassa selvänä erona osaan kilpailijoista. Anton ja Leevi tippuivat pelistä pois alkupooleista, mutta Santeri taisteli tiensä jatkoon. Santerin pisteet olivat hieman hukassa, koska jokaisen lyönnin jälkeen hän jäi paikoilleen, mutta onneksi alkupoolin toinen sija riitti jatkoon. Pikaisten vinkkien ja ohjeistuksen jälkeen Santeri menikin sitten kentälle ihan uudella otteella ja pisteitä alkoi tulemaan ihan eri tavalla. Santeri kohtasi voittajansa lopulta puolivälierässä, joten saavutuksena siis hienosti pronssi. Mainittakoon nyt vielä, että Santeri hävisi vain parhaalle, eli Santerin pudottanut kilpailija voitti lopulta koko sarjan.

11-14 vuotiaiden sarjassa sitten alkoikin tapahtua. Kisaamassa olivat Joel, Olli, Sara ja Susanna. Yritin itse juoksennella molempien kenttien väliä, mutta annoin päävastuun toisesta kentästä Maijalle, joka auttoi Susannaa ja Ollia. Tässä sarjassa erot olivat aika hurjia ja hyvällä tuurilla vastustajiksi sai suorastaan heittopusseja. Tällä kertaa onni suosi Ollia, joka menikin alkupoolista ykkösenä jatkoon helpohkoilla 2-0 voitoilla. Joel joutui taistelemaankin jo ihan tosissaan. Ensimmäinen vastustaja oli koko sarjan voittaja ja toinen vastustaja oli myös erittäin kova. Yksi tappio ja yksi voitto riittivät kuitenkin alkupoolin toiseen sijaan ja jatkopaikkaan.

Tytöillä kävikin sitten se huonompi onni poolijaossa. Sara hävisi ensimmäisen matsinsa täpärästi, mutta toisen ottelun pelasi tasan. Ikävä kyllä tämä toinen vastustaja jostain syystä luuli, että on oikein lyödä do-lyönti juuri polven yläpuolelle tai kyynärpäähän tai että vastustajan runnominen muutenkin on ihan ok, joten kun Sara urheasti taisteli sen tasapelin ja tuli ulos kentältä niin itkuhan siinä tuli. Ja kun poolin lopullinen järjestys ratkottiin hieman myöhemmin encholla niin Sara pelkäsi niin paljon osumia, ettei ottelusta tullut mitään. Urheasti Sara kuitenkin meni kentälle, vaikka häntä pelottikin.

Susannan urakka alkoi 1-0 voitolla, mutta toinen vastustaja sitten voittikin taas Susannan 1-0. Tasaisia otteluita kummatkin ja Susanna pääsi jatkoon poolin kakkosena. Edelliset ottelut olivat peräkkäin ja ottelusarja jatkui heti perään kolmannella ottelulla, jossa vastaan tulikin samanlainen murjoja kuin Saralla aiemmin. Väsymys ja vastustajan kipeää tekevät ohilyönnit tekivät tehtävänsä ja Susanna alkoi varomaan liikaa, jonka seurauksena vastustajalle 2-0 voitto ja Susannan tie katkesi siihen. Molemmilla tytöillä pettymys ja kipeää tehneet osumat aiheuttivat suuren harmistuksen ja Sara oli tässä vaiheessa valmis lopettamaan kisailut siihen paikkaan.

Joel ja Olli kohtasivat seuraavassa vaiheessa toisensa ja tyylillisesti se ottelu oli aivan eri luokkaa kuin aiemmat matsit. Joel antoi ensimmäisen pisteen Ollille hieman vahingossa, mutta sen jälkeen ottelu oli äärimmäisen tasainen. Molemmat tekivät erittäin hyvää työtä ja ottelun henki oli hieno, rehtiä ottelua ilman tönimisiä tai muuta vastaavaa. Ottelu loppui Ollin hienoon meniin, joten Olli pääsi kahdeksan parhaan joukkoon. Siellä tie katkesikin sitten kirvelevään tappioon, mutta sekä Joel että Olli palkittiin sarjassaan Fighting Spirit palkinnoilla. Ja Katjan mukaan muita vaihtoehtoja näihin palkintoihin ei edes ollut, niin hyvin poikien tekeminen erottui venäläisten tekemisestä.
005
13-17 vuotiaiden taitokilpailussa tai 15-17-vuotiaiden shiaissa meillä ei kilpailijoita ollut joten niistä en kirjoita sen enempää kuin että tuo jälkimmäinen oli erittäin kovatasoinen kilpailu, siellä kilpaili todella kokeneita ottelijoita ja finaalissa kohtasivatkin minun ymmärtääkseni kaksi Venäjän kendojuniorien maajoukkeen jäsentä.

Joukkuekilpailuissa meillä oli kaksi suomalaisten joukkuetta ja yksi sekajoukkue, jossa otteli Anton kahden venäläisen kanssa. 8-12 vuotiaiden joukkuekilpailussa kilpailivat siis Anton sekajoukkueessaan ja Leevi, Santeri ja Sara omassa joukkueessaan. Sara otti kokeneimpana kapteenin paikan ja kerrottuani hänelle kunkin ottelijan tehtävän joukkueessa hän sai itse valita ottelujärjestyksen.
006
13-17 vuotiaiden joukkueen kapteenin rooli otti Olli, joka sai minulta saman ohjeistuksen. Molemmat kävivät ilmoittamassa ottelujärjestykset ja ottivat oman joukkueensa haltuun. Molemmat toimivat hyvinä esimerkkeinä, huolehtivat lämmittelyistä, tsemppasivat joukkuetta ja pitivät joukkueen kasassa.
007
Molemmat sarjat pelattiin eri kentillä, joten jouduin juoksemaan edestakaisin enemmän ja vähemmän, mutta onnistuin näkemään lähestulkoon kaikkien suomalaisten matsit. Kaikki joukkueet pääsivät pronssille, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Nuorempien puolelle eniten kunnioitusta herätti Saran toiminta – hän johti joukkuetta varmoin ottein ja itse otteluissa näytti parasta osaamistaan. Kun Sara päätti ottelujärjestykset niin että hän itse ottelee viimeisenä, niin selitin hänelle, että jos tulee tilanne, jossa joukkueen aiemmat ottelut on jo hävitty ja siten on jo varmaa, että joukkue on tippunut jatkosta, niin kapteenin tehtävä on silti tehdä parhaansa eikä saa antaa periksi. Edellisen tappion tuoma pettymys oli Saralle niin suuri, että olin melko varma että viimeisestä ottelusta ei tule mitään, kun pojat harmittavasti hävisivät omat matsinsa, mutta vielä mitä. Sara meni kentälle itsevarmana ja nappasi sieltä hienon voiton. Ottelun jälkeen Saran ammattimainen ote kapteenina jatkui ja fiilis oli aivan erilainen kuin aiemman tappion jälkeen. Tämä on ilmeisesti sitä kuuluisaa henkistä kasvua, mitä sain todistaa Pietarissa.
008
Isompien sarjassa olikin sitten kovat taistelut. Susanna hävisi ensimmäisen ottelunsa 2-0, mutta tekeminen oli rohkeaa ja varmaa, toisin kuin Susannalla monesti aikaisemmin on ollut. Susanna on kevään aikana saanut rohkeutta ja varmuutta tekemiseensä koko ajan lisää ja kisoissa Susanna suoriutui mielestäni paremmin kuin koskaan aiemmin!
009
Joelia vastaan tulikin sitten 15-17 vuotiaiden pronssimitalisti ja ottelun taso oli sen mukainen. Tämä oli mielestäni koko kisojen paras ottelu ja Joelin otteet olivat jotain aivan käsittämätöntä. Joelin ensimmäisen pisteen jälkeen vastustaja tuli kovaa, mutta Joel kesti paineet ja sai toisen pisteen todella hienolla men-lyönnillä. Siinä vietiin vastustajaa ihan 6-0, kun Joel hakemalla haki itselleen paikan ja löi men-lyönnin.

Tämän jälkeen oli Ollin vuoro näyttää osaamisensa ja 1-1 tasapeli oli erittäin hienon ja raskaan ottelun jälkeen loistava saavutus. Jatkoon pääsevä joukkue jouduttiin ratkomaan encholla ja Joel joutui ottelemaan uudestaan saman vastustajan kanssa. Tällä kertaa Joel oli todella itsevarma eikä vastujalle oikein jäänyt mitään sanottavaa, kun Joel otti voiton joukkueelleen.
011
Seuraavassa ottelussa jatkomahdollisuudet olivat vielä olemassa, kun Olli tuli kentälle. Susanna hävisi oman ottelunsa 2-0 ja Joel pelasi ilmiömäisen tasapelin 15-17 vuotiaiden hopeamitalistia vastaan, joten Ollin tehtäväksi jäi ottaa 2-0 voitto. Ottelu oli aluksi tasainen ja Ollilla oli hyvät mahdollisuudet, mutta kokoero ja jaksaminen olivat vastustajan puolella. Olli taipui lopulta 2-0 tappioon. Pronssimitali oli silti loistava saavutus näin kovia vastutajia vastaan.

Kisojen saaliiksi jäi siis tällä kertaa ”vaatimattomasti” kymmenen mitalia ja kaksi Fighting Spirit palkintoa, mikä on kyllä aivan loistava saavutus! Näitä enemmän arvostan kyllä itse kaverisuhteiden luomista ja niiden ylläpitoa. Kokemuksena tämä oli varmasti ainutlaatuinen ja mieleenpainuva ja uskon että halukkuutta vastaaville reissuille tulee jatkossakin.
012
Kisojen jälkeen menimme taas taksilla takaisin majapaikkaan ja sieltä lähdimme syömään. Ruoka oli jälleen hyvää ja halpaa ja kaikkien mieliala oli huipussaan. Ruokailun jälkeinen sightseeing Katjan johdolla oli mahtava ja ihasteltavaa riitti.
013
Kun sitten menimme majapaikkaan ruokakaupan kautta niin pienten iltatouhujen jälkeen ei unta tarvinnut kauaa odottaa.

Sunnuntai alkoi taas aamiaisella pienessä kahvilassa, tällä kertaa tosin Katja kävi kysymässä etukäteen, että he varmasti pystyvät käsittelemään tällaisen väkimäärän.
014
Aamiaisen jälkeen Katja kierrätti meitä katselemassa paikkoja ja tutustuimme Pietariin kävellen.

004a

Koko reissun ajan olin kävellyt aina meidän ryhmän takana varmistaakseni, ettei kukaan vahingossakaan lähde väärään suuntaan tai jää vauhdista, mutta Pietari-Paavalin linnoituksessa katsoin, että porukka pysyy hyvin kasassa ja kävelimme hieman leveämmin kun kerran tilaa oli. Kuinka ollakaan sitten se ainoa lapsi, jonka reissun aikana hukkasin, oli oma tyttäreni. Sara jäi katselemaan matkamuistoja eikä sitten nähnytkään enää meidän porukkaa ja siinä vaiheessa, kun itse huomasin, että Sara puuttuu, niin hätä oli kieltämättä suuri. Olen opettanut Saralle aiemmilla reissuilla, että jos hän eksyy tai jää porukasta, niin jää paikalleen odottamaan ja niin hän onneksi nytkin toimi. Pienen etsinnän jälkeen löysin Saran, joka urheasti oli seissyt paikoillaan suuresta hädästään huolimatta. Toki yritin soittaa Saralla jo aiemmin, mutta hänen puhelimensa oli kameralaukussa, jonka hän hetkeä aiemmin oli antanut minulle kannettavaksi. Pienten itkujen ja lohduttelujen jälkeen matka jatkui tutulla järjestelyllä, minä kuljin visusti paikallani jonon viimeisenä ja aina mahdollisuuden mukaan laskin pääluvun.
016
Vappuparaati oli Pietarissa hieman suurempi kuin mitä ollaan Suomessa totuttu näkemään. Joitakin kymmeniä tuhansia ihmisiä marssi pitkin katua mitä erilaisimmissa asuissa ja ajoneuvoissa ja musiikki raikasi. Tieto meidän kisamenestyksestä oli siis selkeästi tavoittanut koko kansan kun sitä noin juhlistivat. Kulkeminen siellä oli hieman hankalaa meidän suurella porukalla, mutta hienosti siitä selvittiin.
017
Aurinkoisessa säässä kävely Pietarin keskustassa viimeistään avasi meidän silmät kuinka hieno kaupunki se onkaan. Ystävälliset ihmiset ja kaunis kaupunki täynnä nähtävyyksiä, mitä muuta sitä kaipaisikaan? Menimme lopulta metrolla lähelle meidän hostellia ja loppuporukka hajaantui siitä omille teilleen, kuka syömään, kuka hostelliin ja kuka matkamuistoja haalimaan. Katja selviytyi turistioppaan roolistaan vähintäänkin kympin arvoisesti eikä hymy hyytynyt hetkeksikään.

Kotimatka alkoi pienellä kävelyllä juna-asemalle, mutta väki alkoi olemaan niin väsynyttä, että kuljimme loppumatkan ratikalla. Juna-matka sujui kaikilla enemmän ja vähemmän väsyneissä merkeissä ja ennen meidän jäämistä Kouvolan asemalle kävimme vielä kiittämässä kaikkia matkaseurasta.
018
Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno ja silmät avaava reissu. Meidän junnut ovat teknisesti todella taitavia tekijöitä, mutta venäläisten kilpapainotteisuus tuo tässä vaiheessa heille vielä ison edun. Uskon kuitenkin, että meidän tapamme on pitkässä juoksussa parempi. Otetaan perusteet kunnolla haltuun, ettei tarvitse sitten palata jonkin ajan kuluttua paria askelta taaksepäin, jotta pääsisi taas eteenpäin. Kendo kuitenkin on paljon muutakin kuin pelkkää kilpailua – se on parhaimmillaan koko loppuelämän mittainen harrastus, joka tuo mukanaan mahtavia kokemuksia ja korvaamattomia ystävyyssuhteita.

Suuri kiitos kaikille mukana olleille, tämä oli mahtava kokemus!

TULOKSET:

Beginners, kihon (under 12 years):
1. Leino Anton (Ki-Ken-Tai Icchi, Helsinki)
2. Jussila Leevi (Ki-Ken-Tai Icchi, Helsinki)

3. Komarova Evelina (Rakurai, Ivanovo)
3. Bessonov Boris (Seidokan, St.-Petersburg)
FS Penkin Ivan (Rakurai, Ivanovo)

Beginners, kihon (13-17 years):
1. Zdradovskiy Andrey (Shiten, St.-Petersburg)
2. Beliavskaya Margarita (Budosingikan, St.-Petersburg)
3. Fedorov Timofey (Shiten, St.-Petersburg)
3. Bachina Aelita (Shiten, St.-Petersburg)
FS Morozova Olga (Rakurai, Ivanovo)

Kids (7-10 years):
1. Tsukanov Andrey (Rakurai, Ivanovo)
2. Moskalenko Egor (Rakurai, Ivanovo)
3. Huhtinen Santeri (Ki-Ken-Tai Icchi, Helsinki)
3. Volkov Ivan (Futagava, Nizhniy Novgorod)
FS Panikratova Elizaveta (Rakurai, Ivanovo)
FS Melikyan Alexander (Shiten, St.-Petersburg)

Juniors (11-14 years):
1. Pimenov Kirill (Rakurai, Ivanovo)
2. Kremcheev Ruslan (Shiten, St.-Petersburg)
3. Amelchenkov Maxim (Rakurai, Ivanovo)
3. Savlukov Alexey (Rakurai, Ivanovo)
FS Jarvisalo Joel (Gu Do Ken Kai, Kotka)
FS Partanen Olli (Ki-Ken-Tai Icchi, Helsinki)

Juniors (15-17 years):
1. Kornetov Konstantin (Shiten, St.-Petersburg)
2. Ovchinnikov Pavel (Shiten, St.-Petersburg)
3. Krutikov Ivan (Shiten, St.-Petersburg)
3. Nikonorov Konstantin (Petrograd Kendo Club, St.-Petersburg)
FS Bachina Aelita (Shiten, St.-Petersburg)

Teams (8-12 years):
1. Shiten, St.-Petersburg (Sergeev R., Melikyan A., Kremcheev R.)
2. Rakurai-1, Ivanovo (Tsukanov A., Komarova E., Zakurin A.)
3. “Friendship”, Ki-Ken-Tai Icchi, Helsinki – Petrograd Kendo Club, St.-Petersburg – Shiten, St.-Petersburg (Kazak M., Ovchinnikov F., Leino A.)
3. Suomi, Finland (Redsven S., Jussila L., Huhtinen S.)

Teams (13-17 years):
1. Rakurai-1, Ivanovo (Smirnov M., Savlukov A., Pimenov K.)
2. Shiten-1, St.-Petersburg (Kornetov K., Krutikov I., Ovchinnikov P.)
3. Suomi, Finland (Kankare S., Jarvisalo J., Partanen O.)
3. Petrograd Kendo Club, St.-Petersburg (Sorokina A., Kazakevich V., Nikonorov K.)

Kendojuniorien kisamatka Pietariin 29.4.-1.5.2016
Merkitty: